Tasan 8 vuotta sitten, kuuden aikaan aamulla heräsin siihen, että Lori vinkuu viereisessä huoneessa. Minähän pomppasin ylös ja katsomaan. Synnytys oli alkamassa, läähätystä ja vinkumista. Puin vaatteet päälle ja keitin kahvit. Kahvikupposen kanssa sitten siliteltiin ja rauhoiteltiin Loria. Pian alkoi tapahtua, pentuset putkahteli maailmaan kuin plussapallot, ja kahdeksalta aamulla kaikki 9 olivat maailmassa. Lori oli loistava emä ja synnyttäjä, lohdutustakaan ei tarvinut enää kun ensimmäinen pentu oli syntynyt. Riitti, että päältä katsoi ja antoi luonnon hoitaa tehtävänsä. Ja loppu onkin historiaa.
Mokkella on jo naama alkanut vaaleta, ja ikä on tuonut hieman rauhallisempaa ja aikuisempaa käytöstä. Edelleen se kyllä on jäärä ja juntti toisinaan, mutta mihinkäs se tiikeri raidoistaan pääsisi. Veteraanikehiä aiotaan tänä vuonna kierrellä näyttelyissä, ja ensivuosi pidetään sitten taukoa.
Herkullista syntymäpäivää Mokke, Musti, Max, Remu, Nuutti, Nelli, Morris, Micke ja Masi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti